KÄSPAIKKA – Karjalainen liina

Käspaikka on perinteinen karjalainen liina, taidokas käsityön näyte. Sana käspaikka tulee sanoista käsi ja paikka. Sana paikka on karjalan kieltä ja merkitsee liinaa tai huivia.

Käspaikan tavallisin leveys on 30-35 cm ja pituus 1,5-3 metriä, mutta koko voi vaihdella paljonkin käyttötarkoituksen mukaan. Nykyään käspaikkoja pidetään pääasiassa ikonien ympärillä koristamassa niitä, mutta ennen vanhaan käspaikoilla oli monia eri käyttötarkoituksia. 

Alun perin käspaikka oli koristelematon liina tuvan oven suussa käsienpesuastian vieressä. Kun tultiin sisään karjalaistaloon pestiin ensin kädet, pyyhittiin ne käspaikkaan ja tehtiin ristinmerkki ikoninurkkaan päin. Vasta sen jälkeen tervehdittiin talon väkeä. Myöhemmin käspaikkoja alettiin koristella ja pian käspaikka löysi tiensä moneen tilanteeseen, arvokkaimpana ikonien päälle aseteltuna.

Vanhin käspaikkojen kirjontatapa on etupistokirjonta. Siinä kuviot tehdään geometrisin muodoin ja käspaikan molemmat puolet ovat samanlaiset.  Yleisin kirjontaväri on punainen, mutta myös sinisiä käspaikkoja tehdään. Kangas on pellavapalttinaa, jolle on hyvä kirjoa lankoja laskien. Myöhemmin on tullut mukaan revinnäiskirjonta, ketjuvirkkaus eli koukkusella ompelu, ristipistot ja kangaspuissa koristelu.

Vielä viime vuosisadalla käspaikkoja tehtiin tytöille kapioiksi ja niitä annettiin lahjaksi uuteen kotiin mentäessä. Pitkä käspaikka saattoi olla syöjien polvilla suojaamassa, ettei ruuanmuruja putoa maahan ja siihen saattoi myös pyyhkiä sormet syömisen lomassa. 

Käspaikoilla oli tärkeä tehtävä kosinta- ja häämenoissa. Käspaikoilla saatettiin myös kertoa, että talossa on vainaja - pieni ikkuna tai räppänä avattiin ja siitä laitettiin ulos liehumaan käspaikka. Uskottiin, että sitä pitkin vainajan sielu saattoi liikkua tuonilmaisiin. Hautaustavoissa käspaikkaa käytettiin mm. hevosen luokissa, kun vainajaa vietiin hautausmaalle ja arkun laskuliinoina, ”heittopalttinoina” ja hautaamisen jälkeen puiseen ristiin sidottiin kapea käspaikka, tuulipaikka. 

Hätätilassa pappi voi käyttää käspaikkaa epitrakiilin tilalla, mutta sen jälkeen käspaikkaa ei saa enää käyttää pyyhkeenä. Käspaikkakuvioita käytettiin myös vaatetuksessa ja kodin muidenkin tekstiilien koristamisessa. 

Kuvioaiheita ovat mm. elämänpuu, kukkilintu onnentuoja ja naishahmo eli Jumalanäiti ja monet eri versiot näistä ja niiden yhdistelmät. Usein naiset kirjoivat oman elämäntarinansa käspaikan kuvioihin.

Käspaikkaa on sanottu joskus myös naisten ikoniksi, sillä muinoin ei pidetty suotavana, että naiset maalaisivat ikoneja.